Julkisivuvalaistuksesta mediafasadiin
Mediafasadit – muuntuvan valaistuksen leikkikenttä
Sähköinen media on entistä suurempi osa arkkitehtuuria. Muuntuvan ilmeen eräänlaisena versiona toimivat mediafasadit, joissa julkisivu muodostaa kuvanomaisen pinnan, jonka yhtenä funktiona on välittää kuvaan tai tekstiin perustuva viesti.
Liikkuvan kuvan tuominen osaksi arkkitehtuurin estetiikkaa on varsin suuri haaste, koska lopullinen funktio ratkaistaan vasta sisällön suunnittelulla ja tuotannolla. Kyseessä voi olla yhtä aikaa julkisivuvalaistus, taideteos, mainospinta ja suurtelevisio. Mediafasadi tulee kuitenkin erottaa mainoslaitteista, kuten LED-näytöistä. Mediafasadi on aina kiinteä osa arkkitehtuuria ja sen pääfunktio on arkkitehtoninen.
Mediafasadi kaupungin ytimessä voi olla parhaimmillaan keskustan dynamiikkaa upeasti ja näyttävästi elävöittävä osa. Harkitusti toteutettuna se voi olla myös hetkellisesti mainospinta ja taideteos yhtä aikaa. Nykyaikaisen mediafasadin kaltaisia kohteita on toteutettu jo viime vuosisadan ajan (New Yorkin Times Square, Lontoon Piccadilly Circus, Las Vegas) jolloin mainostamisen ohella valoefekteillä, valon liikkeellä ja animoinnilla herätettiin huomiota. Näistä keskustatiloista onkin muodostunut näkemisen arvoisia klassikoita ja turistikohteita. Vuosikymmenten takaiset tulevaisuuselokuvat ovat kuvanneet keskustat tiloina, joissa liikkuvat kuvat ovat vallanneet seinäpinnat (Blade Runner 1982) ja paikoin kuva on interaktiivinen ohikävelijän tunnistava henkilökohtainen mainos (Minority Report 2002). Nämä ja vastaavat tulevaisuuden visiot ovat teknisesti tätä päivää.
Maailmalla on esimerkkejä hienosti suunnitelluista ja toteutetuista mediafasadeista. Yksi taitavimmin toteutetuista on Licht Kunst Licht – valaistusarkkitehtuuritoimiston suunnittelema Uniqa Tower Wienissä (2009).
Kaaosta vai hallittu kokonaisuus?
Muuttuuko pimeän ajan kaupunkikuva liikkuvaa kuvaa ja vilkkuvia värivaloja käsittäväksi kaaokseksi? Tämä kysymys on noussut esille melko usein kansainvälisissä aihetta käsittelevissä seminaareissa. Kasvaneet mahdollisuudet tuovat mukanaan runsaudenpulan, joka haastaa suunnittelijat ja rakennuttajat arvioimaan esteettisiä ratkaisuja entistä monipuolisemmin ja yksittäistä kohdetta laajempina kokonaisuuksina, sillä kaikki rakennukset eivät voi olla mediafasadeja.
Pitäisikö valaistus tai ehkä paremmin sanottuna ”pimeän ajan kaupunkikuvallinen suunnittelu” aloittaa jo kaavoitusvaiheessa ja seurata tätä prosessia aina yksittäisen kohteen toteutumiseen saakka? Kauniin, yhtenäisen, turvallisen ja ymmärrettävän kaupunkitilan mediafasadeineen voi saavuttaa vain suunnittelemalla se sellaiseksi kuin halutaan ja esimerkiksi valaistusstrategialla voidaan saavuttaa hallittu kokonaisuus. Eri laajuiset suunnitelmat tarjoaisivat rakennusvalvonnalle hyvän lähtökohdan ohjata suunnittelua alueittain ja kohteittain ja siten pitää pimeän ajan kaupunkikuva sekä tekninen kokonaisuus hallinnassa.
Valaistussuunnittelijan tehtävänä yhteistyössä arkkitehdin ja sähkösuunnittelijan kanssa onkin vastata taiteellisesti ja teknisesti onnistuneesta kokonaisuudesta, jonka ansiosta esteettiset ja tekniset ratkaisut voidaan esitellä päätöksentekijöille jo suunnittelupöydällä. Näin kaupungin ilmeestä ei muodostu mediafasadeista koostuvaa kaaosta.