Päivänvalo tuo kaiken esiin. Hämärä ja pimeys tarjoavat mahdollisuuden tehdä valintoja ja ratkaisuja niin tilan hahmottamisen, sen kokemisen kuin toiminnallisuuden suhteen.
Saamme päättää, mitä tuodaan esiin ja mikä jätetään pois. Voimme valita, missä kulmassa valo kohtaa kohteen ja minkälaisen ilmeen se luo, voimme ohjata ihmistä ja auttaa tunnistamaan ympäristön, luomaan siitä halutun mielikuvan ja voimme seurata arkkitehtuuria sitä esitellen ja jäsentäen tavoilla, jotka eivät ole mahdollisia päivänvalossa.
Valosuunnittelua voidaankin ehkä nykyisten teknisten mahdollisuuksien siivittämänä ajatella enemmänkin pimeän ajan tilasuunnitteluna. Konkretisoiden valosuunnittelussa otetaan kantaa samoihin asioihin kuin missä tahansa ympäristön, liikenteen tai arkkitehtuurin suunnittelussa. Valaistussuunnittelun tehtävänä on seurata ja ymmärtää näitä suunnittelualoja ja niiden lainalaisuuksia ja sitä kautta pyrkiä säilyttämään panostukset ympäristöömme myös pimeän aikaan.
Valaistus luo ympäristöömme kokonaisuuden, joka määrittää ihmisen käsityksen tilasta, jonka avulla ihminen luo käsityksen kyseisen tilan tarkoituksesta ja luonteesta. Esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa valaistuksella voidaan jäsentää tiloja eri mittakaavoissa Iuoden niiden ominaispiirteitä esiintuova visuaalinen merkitys käyttämällä erilaisia valaistustapoja.
Parhaimmillaan valaistus on näkymiin perustuva kolmiulotteinen tilakokonaisuus, jossa valaistavat kohteet ja niiden välinen hierarkia valitaan tilan hahmottamisen ja kokemisen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Kokonaissuunnittelun avulla voidaan luoda myös erilaisia valotilanteita ja ennen kaikkea tunnelmia.
Valolla luotua tunnelmaa ei voi kylliksi korostaa elävän ympäristön kokemisessa. Hyvän valaistuksen suunnittelu lähtee liikkeelle tilasta kokonaisuutena, sen objekteista ja massoista, joita pyritään tuomaan esiin erilaisin painotuksin. Pimeä tila on uusi lähtökohta tilan suunnittelulle – sen valottamiselle.
