Päivänvalo tuo kaiken esiin, mutta hämärä ja pimeys tarjoavat mahdollisuuden tehda valintoja ja ratkaisuja niin tilan hahmottamisen, sen kokemisen kuin toiminnallisuuden suhteen.

Saamme päättää, mitä tuodaan esiin ja mikä jätetään pois, voimme valita, missä kulmassa valo kohtaa kohteen ja minkälaisen ilmeen se luo, voimme ohjata ihmistä ja auttaa tunnistamaan ymparistön, luomaan siitä halutunlaisen mielikuvan ja voimme seurata arkkitehtuuria sitä esitellen ja jäsentäen tavoilla, jotka eivät ole mahdollisia päivänvalossa.

Valosuunnittelua voidaankin ehkä nykyisten teknisten mahdollisuuksien siivittämänä ajatella enemmänkin pimeän ajan tilasuunnitteluna. Konkretisoiden valosuunnittelussa otetaan kantaa samoihin asioihin kuin missä tahansa ympäristön, liikenteen tai arkkitehtuurinsuunnittelussa. Valaistussuunnittelun tehtavänä on seurata ja ymmartää edellisiä suunnittelualoja ja niiden lainalaisuuksia ja sitä kautta pyrkiä säilyttämään panostukset ympäristöömme myös pimeän aikaan.

Valaistus luo ympäristöömme kokonaisuuden, joka määrittää ihmisen kolmiulotteisen tilakäsityksen ja hierarkian, jonka avulla ihminen luo käsityksen tilan tai kohteen tarkoituksesta ja luonteesta. Esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa valaistuksella voidaan jäsentää tiloja eri mittakaavoissa Iuomalla niiden ominaispiirteitä esiintuova visuaalinen merkitys käyttämällä erilaisia valaistustapoja.

Parhaimmillaan valaistus on näkymiin perustuva kolmiulotteinen tilakokonaisuus, jossa valaistavat kohteet ja niiden välinen hierarkia valitaan tilan hahmottamisen ja kokemisen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Kokonaissuunnittelun avulla voidaan luoda myös erilaisia valotilanteita ja ennen kaikkea tunnelmia. Valolla luotua tunnelmaa ei voi kylliksi korostaa elävän ympäristön kokemisessa. Hyvän valaistuksen suunnittelu lähtee liikkeelle tilasta kokonaisuutena, sen objekteista ja massoista, joita pyritään tuomaan esiin erilaisin painotuksin harmonisesti huomioiden, etta pimeä tila on uusi lähtökohta tilan suunnittelulle – sen valottamiselle.