Valotilanteet ja aika tuovat uuden elementin arkkitehtoniseen valaistukseen.


Rakennusten esiintuominen keinovalaistuksen avulla on kasvanut erottamattomaksi osaksi arkkitehtuurin kokonaisuutta. Julkisivuvalaistuksen ideana on tuoda rakennus ja sen arkkitehtuuri esiin ja siten lisätä rakennuksen merkitystä, näkyvyyttä ja huomioarvoa pimeän ajan ympäristössä. Valaistustavat ja –tyylit ovat kehittyneet käsikädessä alan teknisen muutoksen kanssa suurpiirteisestä valopesusta nykyaikaisiin valaistustapoihin, joissa arkkitehtuurin yksityiskohtia voidaan yksilöllisesti korostaa. Teknisenä tavoitteena on kestävyys ja pitkät huoltovälit, joka on rajannut käytettävissä olevan tekniikan esim. lampputyyppeihin, joiden valotehoa ei voida säätää. Siksi rakennukselle on suunniteltu yksi ilme ja tavoitteena on ollut sen esteettinen kestävyys vuosiksi tai vuosikymmeniksi.

Sillä aikaa kun suunnittelijat ovat suunnitelleet ”yhden ilmeen valaistusta” ja ja mm. julkisivuvalaistus on noussut  kiinteistöomistajien hankintalistoilla, eivät tuotekehittelijät ole levänneet. Vain viimeisen viiden vuoden sisällä LEDit, joiden tehoa, väriä ja värilämpötilaa voidaan säätää, ovat kehittyneet jo luotettaviksi valonlähteiksi. Valaisimien pieni koko mahdollistaa entistä tarkemmat sijoitukset ja siten yksityiskohtaisten ja moni-ilmeisten valaistuksien toteuttamisen. Valaistuksen ohjaamiseen tarkoitetut järjestelmät mahdollistavat ryhmien tai yksittäisten valaisimien himmentämisen sekä eri tavoin säädettyjen ilmeiden tallentamisen (valotilanne). Valotilanteista voidaan laatia ohjelmia, joissa eri ilmeet automaattisesti vaihtuvat erikseen määritetyssä rytmissä ja aikasyklissä.

Nykyaikaisen tekniikan ansiosta rakennuksella voi olla monta erilaista pimeän ajan ilmettä. Ideoita tämän mahdollisuuden käyttämiseen on lukemattomia ja vain luovuus, mutta myös erityisesti tyylitaju ovat rajana. Useimmin käytetyt ilmeet perustuvat esim. vuoden- tai vuorokaudenaikoihin tai juhlapäiviin, mutta myös arkeen voidaan ajatella erilaisia ilmeitä esim. ilta- ja yövalaistukset. Yksinkertaisimmillaan ohjelmoitavaa järjestelmää voidaan käyttää valaistusvoimakkuuden säätämiseen esim. yleis-, korostus ja erikoisvalaistuksen suhteissa.  Arvokohteissa (esim. historiallisesti arvokas rakennus) valaistukselle voidaan löytää juuri oikea valaistusvoimakkuus, harmonia ja kontrasti ohjelmoimalla ja säätämällä valaistus jälkikäteen.  Kaupallisissa kohteissa voidaan eri valotilanteilla leikitellä enemmän, teatraalisemmin ja taitavimmillaan vaikuttaa ihmisiin valo-, tila ja värioppien mukaan. Haasteellisinta lienee aika-käsitteen ymmärtäminen osana valaistuskokonaisuutta, kohteen toiminnallisuutta ja ilmettä. Valotilanne voi muuttua jatkuvasti, muutaman kerran viikossa, rauhallinen julkisivuilme voi muuttua muutaman sekunnin valoshowksi jne.

Mediafasadit

Sähköinen media on entistä suurempi osa arkkitehtuuria. Muuntuvan ilmeen eräänlaisena High End – versiona toimii ns. Mediafasadi, jossa julkisivu muodostaa kuvanomaisen pinnan, jonka yhtenä funktiona on välittää kuvaan tai tekstiin perustuva viesti.

Liikkuvan kuvan tuominen osaksi arkkitehtuurin estetiikkaa on varsin suuri haaste, koska lopullinen funktio ratkaistaan vasta sisällön suunnittelulla ja tuotannolla. Kyseessä voi olla yhtä aikaa  julkisivuvalaistus, taideteos, mainospinta ja suurtelevisio. Mediafasadi tulee kuitenkin erottaa mainoslaitteista esim. LED näytöistä. Mediafasadi on aina kiinteä osa arkkitehtuuria ja sen pääfunktio on arkkitehtoninen.

Mediafasadi kaupungin ytimessä voi olla parhaimmillaan keskustan dynamiikkaa upeasti ja näyttävästi elävöittävä osa. Harkitusti toteutettuna se voi olla myös hetkellisesti mainospinta ja taideteos yhtä aikaa. Nykyaikaisen Mediafasadin kaltaisia kohteita on toteutettu jo viime vuosisadan ajan (New York: Times Square, Lontoo: Piccadilly Circus, Las Vegas, jne..), jolloin mainostamisen ohella valoefekteillä, valon liikkeellä ja animoinnilla heräteltiin huomiota. Näistä keskustatiloista onkin muodostunut näkemisen arvoisia klassikoita ja turistikohteita. Vuosikymmenten takaiset tulevaisuuselokuvat ovat kuvanneet keskustat tiloina, joissa liikkuvat kuvat ovat vallanneet seinäpinnat ( esim. Blade Runner 1982) ja paikoin kuva on interaktiivinen ohikävelijän tunnistava (Minority Report 2002) henkilökohtainen mainos. Nämä  ja vastaavat monet muutkin tulevaisuuden visiot ovat  teknisesti tätä päivää.

Maailmalla on esimerkkejä hienosti suunnitelluista ja toteutetuista Mediafasadeista. Koska kiinteä kuva ei kerro on parasta tutustua esimerkkikohteisiin netissä; esim. yksi taitavimmin toteutetuista on Licht Kunst Licht – valaistusarkkitehtuuritoimiston suunnittelema Uniqa Tower Wienissä (2009) ( Google: Licht Kunst Licht – Projects – Media Facades & Media Installations)

Prosessi

Muuttuuko pimeän ajan kaupunkikuva liikkuvaa kuvaa ja vilkkuvia värivaloja käsittäväksi kaaokseksi? Tämä kysymys on noussut esille melko usein mm. kansainvälisissä aihetta käsittelevissä seminaareissa. Kasvaneet mahdollisuudet tuovat mukanaan runsaudenpulan, joka haastaa suunnittelijat ja rakennuttajat arvioimaan esteettisiä ratkaisuja entistä monipuolisemmin ja yksittäistä kohdetta laajempina kokonaisuuksina, sillä kaikki rakennukset eivät voi olla mediafasadeja.

Pitäisikö valaistus tai ehkä paremmin sanottuna ”pimeän ajan kaupunkikuvallinen suunnittelu” aloittaa jo kaavoitusvaiheessa ja seurata tätä prosessia aina yksittäisen kohteen  toteutumiseen saakka? Kauniin, yhtenäisen, turvallisen ja ymmärrettävän kaupunkitilan Mediafasadeineen voi saavuttaa vain suunnittelemalla se sellaiseksi kun halutaan ja esim. ”valaistusstrategialla”, joita joissakin Euroopan kaupungeissa on jo laadittu.

Ehkä tässä kontekstissa suurimpana haasteena ovat julkisten valaistuskohteiden hyväksyttämiskäytännöt, niiden puutuminen tai eroavaisuudet kaupunkien ja kuntien kesken. Eri laajuiset suunnitelmat tarjoaisivat rakennusvalvonnalle hyvän lähtökohdan ohjata suunnittelua alueittain ja kohteittain ja siten pitää pimeän ajan kaupunkikuva, ja myös tekninen kokonaisuus hallinnassa. Valaistussuunnittelijan tehtävänä, yhteistyössä arkkitehdin ja sähkösuunnittelijan kanssa, on vastata taiteellisesti ja teknisesti onnistuneesta kokonaisuudesta, jonka ansiosta esteettiset ja tekniset ratkaisut voidaan esitellä päätöksentekijöille jo suunnittelupöydällä.

Yhteenveto

Valotilanteet ja aika ovat tuoneet uuden elementin arkkitehtuurin ja valaistuksen suunnitteluun. Niin sisä- ja ulkotiloissa, perus- ja erikoisvalaistuksessa taiteellistekninen muutos on merkittävä. Muuntuvalla valaistuksella voidaan luoda visuaalisesti ansiokkaita ilmeitä ja tunnelmia ja samalla säätää valaistus juuri oikeaan ja sopivaan määrään käyttötarpeen mukaan. Yksi ja sama kohde voi tarjota moni-ilmeisyyttä arjesta juhlaan – ihmisten iloksi.

Ehkä tärkeintä olisi sisäistää ”yhden ilmeen” ja moni-ilmeisen valaistuksen ero. Näistä jälkimmäinen määritetään prosessin loppuvaiheessa ohjelmoimalla ja säätämällä ja sen ansiosta voidaan periaatteessa luopua koevalaistuksien ja tehokokeiluiden akrobatiasta. Yhtäkaikki teknisten ja visuaalisten mahdollisuuksien määrästä riippumatta on hyvä pitää mielessä, että valaistuksen tarkoituksena on luoda turvallinen, helposti havainnoitava ja viihtyisä kaupunkitila, jonka tulee toimia vuodesta toiseen niin esteettisesti kuin teknisesti.